sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Punottu joulupallo kierrätysmateriaalista

Keräsin hiljattain talteen seinän tapetoinnista ylijääneitä tapettisuikaleita ajatuksenani kokeilla sitä johonkin askartelutarkoituksiin. Tapetti on sen verran sitkeää ja jämäkkää materiaalia, että arvelin sen soveltuvan hyvin myös punontaan ja näin ollen hukkamateriaalista syntyikin tällä kertaa punottuja joulukuusenkoristeita.

Tekniikkana on tuohipunonta ja yksi tuohipunonnan perinteinen ja ikiaikainen tuohityö. Kyseessä on tuohipallo eli tuohikoppi, ropo tai rapapalli. Kalastajat käyttivät aikoinaan tuohinauhoista punottuja palloja verkkojen kohoina ja myös verkkojen painoina siten, että pallot oli täytetty kivillä. Pallo saatettiin muissakin yhteyksissä täyttää pienillä kivillä tai muutamalla herneellä tai pavulla, jolloin siitä liikuteltaessa lähti ääntä. Heleä-ääninen pallo toimi pienten lasten helistimenä ja perinteisesti palloja on käytetty nykypäiviin saakka rytmisoittimina. Koristeellisen ulkonäkönsä ansioista tuohipalloja käytetään lisäksi  mm. koruissa ja pallosta voi valmistaa vaikkapa avaimenperän.

Otin tuohipallon ohjeen Sven E. Linqvistin kirjasta Miten tehdään tuohitöitä. Tuohipallo punotaan perinteisesti vahvistettuna eli kaksinkertaisena punoksena, jolloin nauhan koko on noin 30 x leveys. Eli jos nauhan leveys on esimerkiksi 2,5 cm, niin pituuden täytyy olla vähintään 75 cm. Nauhan leveydellä säädellään pallon kokoa. Punoin omat tapettipalloni kuitenkin vain yhteen kertaan, jolloin nauhan pituus voi olla hieman lyhyempi. Leikkasin 2,5 cm leveää nauhaa, jonka pituus oli noin 54 cm, ja punonta onnistui ihan hyvin. Tämän kokoisilla nauhoilla valmiin pallon halkaisijaksi tuli noin 6 cm. Punonnan opettelu saattaa aluksi vaatia hieman sitkeyttä, mutta sitkeyshän tunnetusti palkitaan!


Taita molemmat nauhat keskeltä 90 asteen kulmaan siten, että lähtötilanteessa tapetin kuviollinen puoli on päällä ja toinen puoli kiertyy alakautta kulmaksi.



Nosta alle taitettu puoli yläkautta toiselle puolelle (kuvassa alhaalta ylöspäin) 90 asteen kulmaan niin, että siitäkin tulee näkyviin tapetin kuviopinta.



Aseta syntyneet kaksi kulmaa vierekkäin w-kirjaimen muotoon, oikealla puolella oleva kulma päällimäiseksi. Pallo punotaan käyttäen kaikkia neljää nauhanpäätä. Tässä vaiheessa voi halutessaan laittaa liimaa keskelle numero kakkosen ja kolmosen risteyskohtaan nauhojen väliin.



Vie oikealla laitimmaisena oleva nauha nro 4 seuraavana vieressä olevan nauhan nro 3 alta vasemmalle puolelle.



Seuraavaksi vie vasemmalla laitimmaisena oleva nauha nro 1 ensin vieressä olevan nauhan (nro 2) yli ja sitten nauhan nro 4:n alta oikealle nro 3:n viereen.



Tässä vaiheessa pallon kupera muoto alkaa hahmottua ja aloituskohtaan muodostuvat "korvakkeet". Pidä huoli, että korvakkeet eivät kiristy liian tiukalle, niitä tarvitaan vielä lopetusvaiheessa.




Tee edellä mainitut punonnan vaiheet (kuvat neljä ja viisi) vielä kaksi kertaa, eli vie kaksi kertaa vuorotellen laitimmaiset nauhat puolelta toiselle. Pallon pitäisi näyttää tältä, neliömäiset sivut alkavat hahmottua. Jos haluat palloon narun ripustusta varten, se kannattaa asettaa paikoilleen tässä vaiheessa sisäpuolelta käsin.



Jatka niin, että pujota nyt oikealla laitimmaisena oleva nauha saman puolen korvakkeeseen ja viereinen nauha sen yli seuraavaan punoksen ruutuun. Pujota sitten edelleen seuraava nauha -ei laitimmainen- vasempaan korvakkeeseen ja sitten laitimmaisena vasemmalla oleva nauha edellisen korvakkeeseen pujotetun nauhan yli seuraavaan punoksen ruutuun. Katkaise ja tarvittaessa liimaa nauhojen päät punokseen siististi. Mikäli nauhoihin jää reilusti ylimääräistä pituutta, päät voi pujotella pidemmällekin seuraten punosta ja tehdä rakenteesta kaksinkertaisen.



Ripusta pallot roikkumaan kuuseen tai käytä mieleisenäsi koristeena muulla tavalla.



Kokeile erilaisia tapetteja!





Lähteet:

http://www.kuudesaisti.net/artikkelit/tuohesta-on-moneksi
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/puisia-leluja-kesaan/2094290

torstai 19. marraskuuta 2015

Leikkiä solmuilla

Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta. Päivän viettämisellä kunnioitetaan vuonna 1989 hyväksyttyä YK:n lapsen oikeuksien sopimusta ja päivän tarkoituksena on tuoda esiin tätä sopimusta sekä herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista meillä ja maailmalla. ( https://www.unicef.fi ) Suomessa lapsen oikeuksien päivää on vietetty vuodesta 2002 lähtien.

Yksi lapsille kuuluva ehdoton oikeus on oikeus leikkiin. Tämä oikeus on kirjattu myös YK:n sopimuksen artiklaan 31, joka takaa lapselle oikeuden lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään. Vuonna 2008 oikeus leikkiin oli Lapsen oikeuksien päivän teemana ja siihen liittyen Unisef teetti tuolloin tutkimuksen siitä, miten kuudesluokkalaiset suhtautuvat leikkiin ja liikuntaan koulussa ja vapaa-ajalla. Voit lukea tutkimuksesta ja tuloksista lisää Unisefin kotisivuilta.

Solmukas haluaa kannustaa kaikkia lapsia ja lapsenmielisiä leikkimään ja mikäs olisikaan osuvampi leikki kuin solmuleikki! Allekirjoittanut kaiveli muistojensa syövereistä esiin oman lapsuutensa välituntisuosikin, jossa ryhmänä otettiin ensin kiinni muiden leikkijöiden käsistä ja sen jälkeen yritettiin avata syntynyt "solmu". Vieläkö lienee klassikko hengissä?

Tarkat säännöt solmuleikkiin olivat jo päässeet unohtumaan, joten vaadittiin pientä selvitystyötä. Kirjaston uumenista löytyi teos nimeltä 108 leikkiä vuodelta 1977, jossa solmuleikin ohje kuuluu seuraavasti:

"Osanottajat asettuvat piiriin olkapäätä vasten kasvot keskustaa kohti. Kaikki sulkevat silmänsä ja saatuaan merkin ojentavat kätensä keskelle päin. Tarkoitus on, että kukin tarttuu molemmin käsin kahteen muuhun käteen. Kun kaikki pitävät kiinni kahdesta kädestä, saa avata silmät, ja nyt on avattava syntynyt solmu ilman, että otteita päästetään irti. Otetta voi tietenkin siirtää, jos se sattuu osumaan ranteeseen tai käsivarteen, mutta lopulta tulee kaikkien seistä piirissä ja pitää kiinni juuri niistä käsistä, joista alun perin oli saatu kiinni. Näin syntyneessä ympyrässä ehkä joku seisoo selin keskustaan ja jonkun käsivarret ovat ehkä ristissä, mutta tämä ei haittaa."

Vaihtoehtoisesti leikin voi toteuttaa myös niin, että ollaan silmät auki piirissä, otetaan käsistä kiinni ja pujottaudutaan solmuksi irrottamatta otteita. Ennakkoon on valittu yksi leikkijä, joka on mennyt solmiutumisen ajaksi muualle ja palaa sitten takaisin aukaisemaan syntyneen solmun esimerkiksi pelkästään suullisilla ohjeilla ( http://kannonkosken-kivijarven.4h.fi). Partiolaiset leikkivät tämän leikin neljää eri variaatioita suomalaisittain, ruotsalaisittain, norjalaisittain ja saksalaisittain! Tutustu tarkemmin osoitteessa https://wiki.isosten.net/wiki/Solmu.

Sellaisille leikkijöille, joille erilaisten solmujen tekeminen narusta on tuttua ja jotka osaavat solmia paljon erilaisia solmuja narulla, on olemassa leikkejä, joissa taitoa voi hyödyntää. Varsinkin partiolaisille solmuntekoleikit ja -kilpailut lienevät tuttuja. Erilaisia variaatioita taitotasoon suhteutettuna löytyy esimerkiksi siitä, kuka tai mikä joukkue tunnistaa eniten valmiiksi sidottuja solmuja tai vaikkapa siitä, kuka solmii eniten tai nopeiten erilaisia solmuja tietyssä ajassa. Solmujen teossa voi kilpailla erilaisin säännöin muun muuassa sokkona, liikeessä, yhdellä kädellä solmimalla, pareittain, viestinä, veden alla tai todella paksulla köydellä sitomalla. Seuraavassa muutama solmuleikkipoiminta kirjasta Suuri leikkikirja.



Villinorsun metsästys

Tarvittavat välineet:  narua ja tuoli


"Kaksi joukkuetta ja jokaisella leikkijällä 50 cm narua. Leikkijät ovat joukkueittain jonossa. Huoneen toisessa päässä on kummallekin joukkueelle tuoli. Johtajan annettua merkin ensimmäiset lähtevät sitomaan narunsa tuolin jalkaan. Näiden palattua sitovat toiset narunsa tähän naruun jatkoksi jne. Kun viimeinen on sitonut narunsa, hän tempaisee tuolin luokseen. Nopein joukkue voittaa. Naruja sidottaessa voidaan käyttää eri solmuja."



Oravan häntä

Leikkijöiden määrä: 7-8
Sopivin ikäryhmä: 7-11

 "Ryhmä jaetaan kahteen joukkueeseen. Kummankin joukkueen edessä seisoo "orava" selkä joukkueeseen päin. Oravalle on vyötärölle kiinnitetty narunpätkä. Johtaja kertoo onnettomasta oravasta, jonka häntä on liiasta puissa pomppimiselta katkeillut. Häntä on kovin lyhyt ja leikkijöiden pitää auttaa ja tehdä oravalle uusi pitkä häntä. (Johtaja on etukäteen piilottanut runsaasti narunpätkiä huoneeseen). Nyt joukkueet keräävät niin monta "hännänpalasta" kuin ehtivät noin kahden minuutin aikana. Sen jälkeen pätkät sidotaan hännäntynkään merimiessolmulla (sopii merimiessolmun harjoitteluun.). Se joukkue voittaa, jonka häntä on pisin."  

Solmuilla tai ilman, mukavia leikkihetkiä ja hyvää Lapsen oikeuksien päivää!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Rannekoru josefiinan solmuista

Minulta kyseltiin ohjetta erääseen rannekoruun, jonka alkuperäinen ohjelinkki Creativ Companyn kotisivuilla oli päässyt vanhentumaan. Korussa oli käytetty peräkkäisiä josefiinan solmuja (tai grönlanninsolmuja) ja se oli punottu hopeanvärisestä nahkanauhasta. Olen poistanut vanhentuneen linkin myös omasta blogistani, mutta alla olevassa ohjeessa tekniikka kuitenkin on sama, lukko vain on erilainen ja solmuissa on käytetty kolmen nauhakerroksen sijaan kahta vierekkäistä nauhaa. Vinkiksi annettakoon, että ohjetta kannattaakin rohkeasti varioida esimerkiksi vaihtamalla vaikkapa nauhan väriä ja paksuutta, sekä kokeilemalla muita materiaaleja ja kiinnityskohtaan erilaisia korulukkovaihtoehtoja.




Solmukkaan korun pituus on noin 19 senttimetriä punottuna 2 millimetrin paksuisella nahkanauhalla. Huomioithan, että jos valitset paksumman nauhan, se vaikuttaa myös korun kokonaispituuteen. Lisää tällöin siis nauhoihin pituutta, jotta koru ei jää liian lyhyeksi. Lisää pituutta materiaaliin tarvitaan myös silloin, jos haluat punoa solmut tiivisti aivan lähekkäin toisiaan.

Kuvassa näkyvään mustaan koruun tarvitset:

2 kpl nahkanauhaa, paksuus 2 mm ja pituus vähintään 120 cm
8 kpl nauhanpäitä
2 kpl välirenkaita 8 mm
4 kpl välirenkaita 6mm
1 papukaijalukko 14 mm

Ensimmäisissä kuvissa kertauksena josefiinansolmun ohje. Ohje löytyy myös tästä blogista otsikon "Merimiessolmu ja sen sukulaiset" alta, mutta siinä solmu tehdään ikään kuin peilikuvana verrattuna alla olevaan ohjeeseen. Molemmat vaihtoehdot käyvät, kunhan kaikki korun solmut tehdään aina samalla tavalla. Selvyyden vuoksi tässä ohjeessa on käytetty yhtä nauhaa, rannekoru solmeillaan kaksinkertaisella nauhalla.



Aseta kaksi nauhaa vierekkäin. Jos tarvitsen umpinaisen päädyn työtäsi varten, taita nauha kahtia (kuten kuvasssa). Kierrä vasen puoli "itsensä alle silmukaksi", eli alapuoliseksi polveksi.




Aseta oikea puoli päällimmäiseksi keskelle polvea.


Vie päällimäinen oikeanpuoleinen irtopää ensin vasemman irtopään alta ja sitten silmukan päältä ja nuolen osoittamaa reittiä takaisin oikealle puolelle vuoroin alta päältä ja alta.


Kiristä sopivaksi.



Ja sitten vaan solmuja peräkkäin rannekorun muotoon:



Taita nauhat keskeltä kahtia ja kiinnitä alustaan. Solmeile molemmat puolet kaksinkertaisena noudattaen edellisten kuvien ohjeita. Älä anna nauhojen mennä kierteelle! Jätä alun päät 2,5-3 cm mittaisiksi. Mittaa oma ranteesi ja sovita solmut oikeaan pituuteen. Mikäli teet korusta noin 19 cm mittaisen, viimeisen solmun tulisi olla noin 14 cm kohdalla. Korunpäät ja lukko vievät lopun osan pituudesta. Tarkista mitta ja katkaise nauhat.



Liimaa nauhanpäät paikalleen. Yhdistä aina kaksi nauhanpäätä yhdellä 6 mm välirenkaalla ja lopuksi vielä nämä renkaat suuremmalla 8 mm renkaalla molemmissa päissä. Kiinnitä toiseen päähän papukaijalukko.


Valmista tuli!